Kultainennoutaja Windy kurottaa namia

Tohtori Alvarin SUURI koiran ruokintaopas

Tohtori Alvarin
SUURI
koiran ruokintaopas

Huh! Te toivoitte lisätietoa koiran ruokinnasta. Me aloimme kirjoittaa, emmekä enää osanneet lopettaa. Tai no Henna kirjoitti, Alvar avusti. Tässä se nyt on: kattava tietopaketti koiran ravitsemuksesta. Kaikkea se ei kata, joten se mikä puuttuu, kysy.

alvar-ekirja-kesken

Alkusanat

Ruokakupin sisältö ei kerro karvakorvastasi kaikkea, mutta varmuudella voi sanoa koirien erilaisia ruokavalioita olevan olemassa yhtä monia kuin maailmassa on tassupareja.

Jottei kuppi siis kapsahtaisi nurin heti alkuunsa, haluammekin samaan hengenvetoon todeta, että tämän oppaan tarkoituksena ei ole lietsoa eripuraa tai ohjeistaa vain jonkun tietyn ruokavalion noudattamiseen. Sen sijaan Alvarin ruokintaoppaan taustalla kipinöi ajatus maailmasta, jossa jokainen koira saisi elää mahdollisimman terveen ja iloisen elämän aina pentulaarista arvokkaasti vanhentuneeksi koirakansalaiseksi saakka.

Terveellinen ruokavalio on merkittävä osa koirasi hyvinvointia läpi sen elämän. Oikeanlaisella ruokavaliolla voidaan tukea pennun kasvua ja kehitystä, huomioida aikuisen koiran yksilölliset tarpeet ja varmistaa ikääntyvälle koiralle reipas vanhuus. Jokaisen koiran yksilölliset ominaisuudet kuten rotu, koko ja aktiivisuus vaikuttavat sen ravitsemustarpeisiin.

Tässä oppaassa pyrimme avaamaan koiran ravitsemukseen ja ruokintaan liittyviä periaatteita niin käytännön tasolla kuin hieman syvällisemminkin. Kokkaat koirasi ateriat sitten kotona tai ostat ne valmiina nappuloina tai tuoksuvina säilykkeinä, jokaisen omistajan vastuulla on varmistaa koiransa saavan ruoastaan sille tarpeelliset ravintoaineet oikean kokoisina annoksina. 

Toivottavasti löydät oppaasta kiinnostavaa tietoa ja vastauksia koiran ruokintaan liittyviin kysymyksiisi. Riippuen tiedonnälkäsi laadusta ja määrästä voit joko klikata itsesi sisällysluettelosta suoraan haluamaasi kohtaan, tai ahmia koko kupillisen tietoa yhdeltä istumalta.

Herkullisia lukuhetkiä. 🐾

OSA I
PENTULAARISTA KOIRAVAARIIN.
Ruokavalion vaatimukset muuttuvat koiran mukana.

Terveellinen ruokavalio on tärkeä osa koiran hyvinvointia läpi sen elämän. Oikeanlaisella ruokavaliolla voidaan tukea pennun kasvua ja kehitystä, huomioida aikuisen koiran yksilölliset tarpeet ja varmistaa ikääntyvälle koiralle reipas vanhuus. 

Pennuille ja aikuisille koirille annetut ravitsemussuositukset poikkeavat toisistaan energian- ja ravintoaineiden saannin osalta. Ikääntyvien koirien ruokintaan ei ole olemassa aikuisen koiran ruokinnasta poikkeavia virallisia suosituksia, mutta tervettä ikääntymistä on mahdollista tukea oikealla ruokinnalla monin tavoin. 

Sansa

Koiran ensihetket: ravinto mahassa ja emän luona

Mikäli koiran ruokinnan elinkaarta halutaan pohtia aivan alkuhetkistä asti, on syytä palata ajassa taaksepäin tilanteeseen, jossa emokoiran astuttamista vasta suunnitellaan. Oikeanlaisella ruokavaliolla tuetaan emän hyvinvointia parhaalla mahdollisella tavalla. Samalla varmistetaan pentujen ihanteelliselle kasvulle ja kehitykselle sopiva ravinteidensaanti astutuksesta imetyksen loppuun saakka.

Lisätietoa astutettavan, tiineen ja imettävän koiran ruokinnasta voit lukea täältä.

tiine-narttu

Mamman masussa ja maitobaarissa

Emän kohdussa kehittyvä koiranpentu saa ravintonsa istukan kautta nartun verenkierrosta. Pentujen ihanteellisen kasvun ja kehityksen turvaamiseksi tiineen emän tulee saada ruokavaliostaan sopivasti energiaa sekä välttämättömiä ravintoaineita oikeassa tasapainossa. 

Vastasyntyneen pennun ruokinta on parin ensimmäisen viikon ajan pääosin emän vastuulla. Imetysaikana emäkoira tarvitsee paljon energiaa. Energiantarpeeseen vaikuttaa suoraan syntyneen pentueen koko ja sitä varten tuotettavan maidon määrä.

Vastasyntyneen koiranpennun energiantarve on painoon nähden noin kaksinkertainen suhteessa aikuiseen koiraan. Nartun maidontuotanto lisääntyy synnytyksen jälkeen noin neljään viikkoon asti, jolloin pennut alkavat luontaisesti syödä maidon ohella kiinteitä ruokia.

Usein pentuja voi ruveta totuttamaan kiinteään ruokaan jo noin kolmen viikon iästä alkaen. Kiinteän ruoan syömistä on helpoin opetella aluksi pehmeillä ruoilla, kuten kostutetuilla nappuloilla tai soseutetulla säilykeruoalla.

Koiranpentu maitobaarissa

Ensimmäinen penturuoka

Ensimmäiseksi penturuoaksi kannattaa valita hyvin sulava ja runsasenerginen ruoka, joka sisältää oikeassa tasapainossa kaikkia pennun tarvitsemia ravintoaineita. Tähän tarkoitukseen suunnitellut valmisruoat ovat turvallinen ja hyvä valinta. Usein totutteluvaiheessa imetyksen rinnalla pentujen annetaan syödä kiinteää ruokaa sen verran kuin maistuu. Ruokamäärää ja ruokintakertoja lisätään sitä mukaa kun imetys vähenee. 

Pentujen kasvun seuranta ja sen varmistaminen, että kaikki pennut saavat sopivasti ravintoa, on tärkeää läpi kasvun. 

Pentujen vieroitus tapahtuu yleensä luontaisesti noin neljästä viikosta eteenpäin, luovutusikään mennessä. Maidontuotanto ehtyy ja emä vähitellen kyllästyy imetykseen samalla, kun pentujen ensimmäiset naskalihampaat puhkeavat. 

Koiranpennun ruokinta

Luovutusikäisen eli noin 8-viikkoisen pennun ruokintaa on alkuun aina syytä jatkaa kasvattajan ohjeiden mukaisesti. Muutto uuteen kotiin ja uuteen perheeseen on pennulle muutenkin stressaava tilanne, eikä siihen kannata lisäksi yhdistää tutun ruoan vaihtoa. 

Mahdolliset ruokavalion muutokset kannattaa tehdä vasta silloin, kun pentu on hyvin kotiutunut. Tuolloinkin vanha ruoka kannattaa vaihtaa asteittain ja vähän kerrallaan uuteen, sekä ottaa huomioon pentusi kasvattajan suositukset.

Kasvuajan ruokavalio: mitä ruokaa koiranpennulle?

Oikeanlaisen ruoan tarjoaminen on tärkeä osa koiranpennun hyvinvoinnista huolehtimista. Koiranpennulle sopiva ja terveellinen ruokavalio varmistaa tasapainoisen kasvun ja kehityksen, ja parhaimmillaan pentuaikana saadut kasvun eväät tukevat koiran terveyttä aina aikuisikään asti.

Kasvuiässä koiralla on aikuisikään verrattuna erityisiä ravintoainetarpeita, joiden täyttyminen on helpointa varmistaa valitsemalla koiranpennulle suunniteltu täysravinto. Reseptin tulee olla laadittu tieteellisesti osoitettujen koirien ravintoaineiden saantitarpeiden (NRC) ja suositusten (lemmikinruoka-alan eurooppalainen kattojärjestö, FEDIAF) mukaisesti.

Jos haluat tutustua tarkemmin koiranpennun erityisiin ravitsemuksellisiin tarpeisiin, suuntaa tänne!

Koiranpennulle sopiva ja terveellinen ruokavalio varmistaa tasapainoisen kasvun ja kehityksen.
Plutolle maistuvat Alvarin pentunappulat.

Koiranpennun ruokintamäärä: kuinka paljon?

Ruoan annostelussa kannattaa lähteä liikkeelle ruoan valmistajan antaman annostelutaulukon mukaisesti. Ohjeistus perustuu pennun laskennallisiin energian- ja ravintoaineiden saantitarpeisiin ja on siksi hyvä lähtökohta.

Pennun energiantarve ja siten ruoan määrä muuttuu kasvun aikana. Energiantarve nousee läpi kiihkeimmän kasvuajan, joka rodusta riippuen jatkuu noin 4–8 kuukauden ikään saakka. Kasvuspurtin jälkeen pennun energiantarve lähtee hiljalleen tasaantumaan.

Esimerkkinä Alvarin pentunappulan ohjeellinen annostelutaulukko.
Esimerkkinä Alvarin pentunappulan ohjeellinen annostelutaulukko.

Koiranpennun ruoan määrää tulee kuitenkin muokata tarpeen mukaan, mikäli huomaa pennun laihtuvan tai lihovan. Kasvun seurannan tueksi on olemassa kasvukäyrää mallintavia taulukoita.

Pennun ruokamäärään vaikuttavat ennen kaikkea sen aikuiskoko ja kasvuajan pituus. Pienten rotujen pentujen kasvu on nopeaa ja intensiivistä, joten ne tarvitsevat runsaasti energiaa. Ruoan tulee olla melko energia- ja ravinnetiivistä, sillä pienemmillä pennuilla annoskoko ei voi olla kovin suuri. 

Toisaalta myös ison koiranpennun ruokintaan ja ruoan valintaan tulee käyttää erityistä tarkkuutta. Turhan runsas energiansaanti voi altistaa luuston kasvuhäiriöille, varsinkin yhdistettynä ruoan suureen kalsiumpitoisuuteen. Varmista siis, että aikuiskooltaan suurelle (yli 25 kg) pennulle käyttämäsi penturuoka on suunniteltu joko varta vasten suurikokoisiksi kasvaville koirille tai sopii kaikenkokoisille roduille. 

pentu-tove

Koiranpennun ruokintakerrat: kuinka usein?

Pennuilla on aikuisia koiria pienemmät energiavarastot ja ne ovat siksi täysikokoisia kavereitaan herkempiä verensokerin laskulle. 

Nuoren pennun päivittäinen ruoka-annos onkin syytä jakaa useampaan ruokintakertaan. Tällöin vältetään kehittyvän suoliston kuormitus turhan isoilla kerta-annoksilla ja varmistetaan pennun energiatason säilyminen tasaisena läpi päivän.

Pennun kotiutuessa ruokintakertojen määrä voi olla aluksi neljäkin kertaa päivässä, jolloin kolmeen kertaan voidaan siirtyä esimerkiksi 3–4 kuukauden iässä. Puolivuotiaasta eteenpäin pentua voi ruokkia kahdesti päivässä. 

Kuinka kauan penturuokaa koiralle?

Aikuiselle koiralle tarkoitettuun ruokaan voi vaihtaa, kun pentu on saavuttanut luuston kasvun osalta aikuiskoon eikä tarvitse enää lisäenergiaa kasvuun. Erikokoisten pentujen kasvuajassa on useamman kuukauden ero. 

Pienimmät koirat saavuttavat aikuiskoon jo noin kymmenen kuukauden iässä, kun taas suurimmat voivat kasvaa jopa kaksivuotiaiksi. 

Aikuisen koiran ruokaan siirtyminen on hyvä hetki tarkistaa nuoren koiran ruokinnalliset tarpeet ja valita juuri sopiva ruoka tukemaan sen yksilöllisiä tarpeita. Myös annostelu tulee tässä vaiheessa mukauttaa vastaamaan koiran yksilöllistä aktiivisuutta ja tarpeita. 

Aikuisen koiran ruokinta

Aikuisen koiran ruokinnan voi toteuttaa monin eri tavoin, ja erilaisia ruokintaan liittyviä neuvoja onkin saatavilla yhtä paljon kuin kysyjiä. Joskus jopa siinä määrin, että ristiriitaiset neuvot saattavat hämmentää koiranomistajaa.

Ostanko valmisruokaa vai kokkaanko kotona?

Ruokinnan pääasiallinen tavoite on tarjota koiralle oikea määrä energiaa ja kaikkia sen tarvitsemia ravintoaineita. Toisin kuin meille ihmisille, koiran ruokinnan tueksi ei ole olemassa esimerkiksi ruokaympyrän kaltaista yksinkertaista ohjeistusta. Sen sijaan koiranruokien valmistajat käyttävät tutkimuksiin perustuvia koirien energian- ja ravintoaineiden saantisuosituksia tarjolla olevien valmisruokien laadun ja tasapainon varmistamiseen.

Valmisruoat ovat helppoutensa lisäksi yleensä turvallinen vaihtoehto tasapainoisen ruokinnan toteuttamiseksi. Kotona valmistetun ruokavalion toteutus onnistuneesti vaatii huolellista perehtymistä aiheeseen, jotta koira saa ruoastaan kaiken tarvitsemansa.

Sikke, 5 kk, toivoo, että ruoan vaihdokset toteutettaisiin asteittain.
Aikuisen koiran ruoka on mahdollista valita sen yksilöllisten tarpeiden perusteella.

Minkä tuotteen valitsen?

Aikuisen koiran ruoka on mahdollista valita sen yksilöllisten tarpeiden perusteella. Ruoan valintaan voi vaikuttaa mm. koiran koko, rotu, aktiivisuustaso, elämäntyyli ja ympäristö, fysiologinen tila ja kehonkunto, erityistarpeet sekä terveydentila. Nämä voivat vaikuttaa paitsi koiran energiantarpeeseen myös yksittäisten ravintoaineiden saantitarpeisiin.

Kuivaruoista on tyyppillisesti saatavilla lukuisia vaihtoehtoja erilaisiin tarpeisiin. Tuotteissa on eroja niin reseptiikan, raaka-aineiden, nappulakoon kuin hinnankin välillä. Pakkausmerkinnät eivät valitettavasti anna kovin laajasti tietoa ruokien ominaisuuksista, joten on hyvä, jos tuotetta valitessa on mahdollisuus kysellä lisätietoja ruoan valmistajalta tai maahantuojalta. 

Valmisruoista löytyy myös mm. säilykeruokia, koiranmakkaroita sekä erilaisia raakaruokapakasteita. Kaikkien tuotteiden kohdalla on tärkeää varmistua ruoan turvallisuudesta ja laadusta sekä siitä että ruoan resepti on laadittu ammattitaitoisesti täyttämään koiran kaikki ravitsemukselliset tarpeet. [Lue lisää ruokintatrendeistä]

Ruoan vaihtaminen

Uuteen ruokavalioon kannattaa aina siirtyä asteittain, lisäämällä uutta ruokaa vanhan joukkoon ja vähentämällä pikkuhiljaa aiemmin syödyn ruoan määrää. Ruoan vaihtoon kannattaa varata aikaa viidestä päivästä viikkoon, herkillä koirilla kauemminkin. Näin pyritään välttämään mahdollisia äkillisestä ruokavalion muutoksesta aiheutuvia ruoansulatuskanavan ongelmia. 

Uuden ruoan sopivuudesta saa parhaimman käsityksen muutaman viikon ruokinnan jälkeen. Uusi ruoka on koiralle todennäköisesti sopivaa, kun koira syö sitä hyvällä ruokahalulla ja jätökset ovat kiinteitä, koiran iho pysyy hyvässä kunnossa, koiran turkki kiiltää ja koira vaikuttaa pääsääntöisesti reippaalta ja hyvinvoivalta. 

Mikäli uuteen ruokaan vaihdetaan, koska sen toivotaan tuovan erityistä hyötyä vaikkapa ihon ja turkin hyvinvoinnille, voi muutosten havaitsemiseen kulua selvästi pidempikin aika. Usein muutokset alkavat näkyä parin kuukauden kuluttua ruokavalion vaihtamisesta.

Koiran ruokintakerrat ja ruokinta-ajat

Aikuinen koira ruokitaan tyypillisesti kerran tai kahdesti päivässä, mutta ruokinnan voi hyvin aikatauluttaa koiran yksilöllisten tarpeiden mukaisesti. Joskus, esimerkiksi ruoansulatuskanavan vaivoista kärsivien koirien ruokinnassa, ruokintarytmin muutokset, kuten päivittäisen annoksen jakaminen useampaan ruokintakertaan, voivat auttaa oireiden hallinnassa.

Ruokinta-ajat on hyvä pitää kohtuullisen säännöllisinä, mutta käytännön elämän helpottamiseksi koiraa ei välttämättä kannata totuttaa syömään aina juuri tietyllä kellonlyömällä. Esimerkiksi viikonloppuaamuisin voi olla mukava nukkua hieman pidempään ilman, että sängyn vieressä päivystää aina aamuruokaansa kello kuudelta odottava lemmikki. 

Mikäli koiran kanssa ollaan menossa harrastamaan rankempaa liikuntaa, kannattaa ruokinta ajoittaa noin kolmesta neljään tuntia ennen suorituksen alkua. Heti suorituksen jälkeen koiralle voi tarjota veden ohella pienen määrän ruokaa energiavarastojen täydentämiseks. Toinen ruoka-annos on hyvä antaa noin kahden tunnin sisällä liikunnan jälkeen hyvän palautumisen varmistamiseksi. 

Yksinkertaisimmillaan voi sanoa, että ruoan oikea annostelu perustuu koiran energiantarpeeseen.
ruokintamaara

Ruoan annostelu

Koiran energiantarvetta on käsitelty tarkemmin seuraavassa luvussa ja yksinkertaisimmillaan voikin sanoa, että ruoan annostelu perustuu koiran energiantarpeeseen. Seuraavassa luvussa tarkemmin listattujen seikkojen perusteella on laadittu suosituksia ja kaavoja, joiden avulla on mahdollista arvioida koiran päivittäinen energiantarve ja laskea suositus tietyn ruoan annostelulle. 

Todellisuudessa jokaisen koiran energiantarve on kuitenkin hyvin yksilöllinen, ja oikean annostelun arviointi onkin koiranruoan valmistajien yksi haastavimmista tehtävistä. (Varsinkin päätellen siitä, että jopa puolet koirista ovat ylipainoisia!)

Koiranruoan mukana tulevat annosteluohjeet perustuvat parhaimmillaankin laskennallisiin arvoihin ja arvioihin, ja juuri sinun karvakorvallesi sopivan yksilöllisen annostelun löytämiseksi koiran kehonkunnon ja painon seuraaminen on ensiarvoisen tärkeää. 

Koiran energiantarve ja kehonkunnon seuraaminen

Koiran päivittäinen energiantarve riippuu monista seikoista. Näitä ovat muun muassa:

Ikä. Koiranpennut tarvitsevat kasvuunsa lähtökohtaisesti runsaasti energiaa. Kasvuaikainen energiantarve riippuu kasvuvaiheesta ja vaihtelee jonkin verran myös pennun oletetun aikuispainon mukaan. Aikuisen koiran energiantarve on hyvin yksilöllinen ja riippuu monista alla tarkemmin avatuista tekijöistä. Ikääntyvän koiran energiantarve on usein vähentynyt aktiivisuustason laskiessa.

Koko. Pienikokoisen koiran energiantarve on painoon suhteutettuna suurempi kuin isokokoisen koiran, mutta kokonaiskuvassa suuri koira tarvitsee toki absoluuttisesti enemmän kaloreita päivittäisestä ravinnostaan.

ruokintaan-vaikuttaa

Aktiivisuustaso. Energiaa kuluu elimistön normaalitoimintojen ylläpidon lisäksi tietenkin liikkumiseen. Lyhyillä remmilenkeillä pari kertaa päivässä käyvän koiran energiantarve on lähtökohtaisesti vähäisempi kuin esimerkiksi useita tunteja päivässä työskentelevän työkoiran tai aktiivisesti treenattavan urheilukoiran. Energiankulutukseen vaikuttaa myös koiran elämäntyyli ja spontaani aktiivisuus. 

Elämäntyyli ja ympäristö. Toiset koirat viihtyvät paremmin sohvalla pötkötellen kun taas toisilla on jatkuvasti meneillään jotain pientä touhua. Päivittäiseen aktiivisuuteen voi vaikuttaa myös koiran elinympäristö: esimerkiksi ulkona tarhassa elävän koiran energiantarve vaihtelee myös suhteessa ympäristön lämpötilaan. 

Fysiologinen tila ja kehonkunto. Leikatun eli steriloidun tai kastroidun koiran energiantarve yleensä laskee leikkauksen jälkeen. Toisaalta tiineen nartun energiantarve nousee tiineyden lopussa ja on suurimmillaan imetyksen aikana.

Ylipainoisten koirien energiansaantia rajoitetaan laihduttaessa, mutta niiden energiantarve on usein normaalipainoista koiraa vähäisempi myös painonpudotuksen jälkeen. 

Terveydentila. Sairaudet voivat vaikuttaa koiran energiantarpeeseen suorasti tai epäsuorasti. Aineenvaihdunnalliset sairaudet kuten kilpirauhasen vajaatoiminta voivat laskea energiankulutusta, ja toisaalta esimerkiksi liikkumisen vähenemiseen johtava nivelrikko voi laskea energiantarvetta aktiivisuustason pienenemisen myötä. 

Rotu. Tutkimusten mukaan jopa koiran rotu voi vaikuttaa koiran energiantarpeeseen. Energiantarpeen katsotaan liittyvän muun muassa rodun temperamenttiin ja sitä myötä luontaiseen aktiivisuuteen, sekä toisaalta kehon lämpöä varaaviin ominaisuuksiin, kuten rasvakerroksen ja turkin paksuuteen. Myös esimerkiksi ruokahaluun vaikuttavia perinnöllisiä taipumuksia on löydetty joiltain roduilta.

Koiran painon ja kehonkunnon arviointi

Koiran ihannepainon määrittelyyn eivät toimi samat keinot kuin meille ihmisille, kuten vaikkapa painon ja pituuden suhdetta mittaava BMI-indeksi. Pelkkä koiran punnitseminenkaan ei anna riittävää kokonaiskuvaa, sillä paino ei sellaisenaan kerro mitään kehon koostumuksesta. Painossa voi yksilöiden välillä olla suurta vaihtelua jo tietyn rodun sisällä. 

Parhaiten koiran ihannepainon seuraaminen onnistuu yhdistämällä punnitsemiseen kehonkunnon (BCS = Body Condition Score) arviointi. 

Koiran kehonkuntoa arvioidessa pyritään määrittämään nimenomaan kehon koostumusta. Arvio tehdään katsomalla ja tunnustelemalla, ja kenen tahansa koiranomistajan on helppo opetella menetelmä. 

body-condition-score

Kehonkunnon määrittely aloitetaan katsomalla koiraa ylhäältä ja sivusta päin. Ylhäältä päin katsoessa normaalipainoisella koiralla tulisi olla selvä vyötärölinja, joka erottuu rintakehän ja lantion välillä. Sivusta päin katsottuna koiran vyötärölinjan pitäisi nousta takajalkoihin päin. 

Koiran kylkiä tunnustellessa kylkiluiden pitäisi tuntua kevyellä painalluksella. Kylkiluiden päällä saa olla ohut kerros rasvaa, mutta niitä ei pitäisi joutua kaivelemaan paksun rasvapatjan läpi. 

Normaalipainoiseksi katsotaan BCS-taulukon lukemiin 4–5 osuvat koirat. Tämän alapuolella koira on hoikka tai liian laiha, ja yli BCS-arvon 5 saavat koirat ovat ylipainoisia tai lihavia. Mikäli BCS-arvot halutaan yhdistää painokiloihin, esimerkiksi laihdutustarpeen arvioimiseksi, BCS-arvon nousun yhdellä pykälällä katsotaan vastaavan noin 10 prosentin ylipainoa.

Esimerkki ihannepainon laskemisesta BCS-arvon perusteella:

Koiran paino 10 kg  ja BCS-arvo 7
= Koiralla on arviolta noin 20 % ylipainoa
= Ihannepaino olisi näin ollen 0,8*10 kg = 8 kg
Kääpiösnautseri Luna

Vinkki: Apuna oman koiran ihannepainon arviointiin voi myös käyttää sen painoa kasvun loppupuolella. Mikäli koiralle ei ole alkanut kertyä ylimääräistä jo kasvun aikana, on se luultavasti ollut lähellä ihannepainoaan juuri aikuisiän saavutettuaan. Eläinlääkärin tiedoista saattaa löytyä yksivuotisrokotusten yhteydessä kirjattu paino, jota voi olla mielenkiintoista verrata koiran nykyiseen painoon. 

BCS-arvon lisäksi koiran kehonkuntoa voidaan määritellä myös niin kutsutulla lihaskuntoarviolla (muscle condition score). Tämän arvion tavoitteena on määritellä rasvan lisäksi myös kehon lihasmassan määrää. Menetelmää käytetään erityisesti ikääntyvien koirien kehon rasvan ja lihasmassan suhteen arviointiin. 

Ikääntyvän koiran ruokinta

Koiran ikääntyessä sen elimistössä tapahtuu lukuisia pikkuhiljaa eteneviä muutoksia, jotka ovat luonnollinen osa vanhenemista. Seniorikoirille tarkoitetut täysravinnot onkin suunniteltu tukemaan ikääntyvän koiran hyvinvointia monin tavoin.

Koiran ikääntymisen myötä tapahtuvien muutosten ajankohtaan vaikuttavat jonkin verran sen koko ja rotu. Pienet koirat elävät usein vanhemmiksi, ja siitä syystä myös niiden ikääntyminen saattaa alkaa myöhemmin kuin suuremmilla koirilla. Keskimäärin ikääntymisen ensimmäiset muutokset alkavat monilla koirilla noin 7–8 vuoden iässä, jolloin koiran ravintoon ja sen mahdollisiin muutostarpeisiin on hyvä kiinnittää huomiota. 

On myös tärkeää muistaa, että monet ikääntymisen tuomat muutokset eivät näy päällepäin. Ruokaa vaihtaakseen ei siis tarvitse odottaa, että koirassa havaitsee selviä ikääntymisen merkkejä. Koiran ja tervettä ikääntymistä tukevat toimet, kuten ruokavalion tarkastaminen seniorikoiralle ihanteelliseksi, kannattaa aloittaa jo hyvissä ajoin ennen näkyvien vanhuuden merkkien ilmestymistä.

Ruokahalu

Ikääntyvän koiran aistien heikentyminen voi johtaa muutoksiin sen ruokahalussa. Koiralle tärkeän hajuaistin heikentyminen voi vähentää ruoan maittavuutta, jolloin iäkkäälle koiralle oiva valinta saattaa olla hyvin tuoksuva ja aromaattinen ruoka. Säilykeruoka voi kuivaruokia voimakkaamman tuoksunsa ansiosta olla hyvä ratkaisu, ja tarvittaessa ruokaa voi vielä hieman lämmittää tuoksun vahvistamiseksi. 

Pehmeä ruoka sopii hyvin myös niille koirille, joilta on iän myötä jouduttu poistamaan hampaita ja joiden syöminen on siitä syystä hankaloitunut. Pehmeämmän ruoan syöttäminen ei kuitenkaan ole ratkaisu hoitamattomiin hammasongelmiin, vaan hammasterveydestä huolehtiminen yhteistyössä eläinlääkärin kanssa on erittäin tärkeää ikääntyvän koiran yleiselle terveydelle. 

Painonhallinta ja nivelten hyvinvointi 

Ikääntyvän koiran askel saattaa pikkuhiljaa hidastua ja sen aktiivisuustaso voi olla nuorempaa koiraa matalampi. Tällöin ruokinnassa on syytä kiinnittää erityistä huomiota painonhallintaan. 

Pelkän annoskoon pienentämisen sijaan seniorikoiralle on hyvä valita ruoka, jonka kaloritiiviys on pienempi. Näin annoskoko voidaan pitää ennallaan, eikä energiansaannin vähentäminen johda vähäisempään ravintoaineiden saantiin. Kevyemmissä ruoissa käytettävät ravintokuidut myös tukevat koiran kylläisyydentunnetta. 

Ikääntyvän koiran lihaskunnon ylläpitämiseksi ja ikään liittyvän lihaskadon (sarkopenia) hidastamiseksi ruoassa tulee olla riittävästi hyvin sulavaa proteiinia. 

Jäykistyvien nivelten tueksi ruokavalioon voi puolestaan sisällyttää nivelten hyvinvointia tukevia ravinteita, kuten omega-3-rasvahappoja, glukosamiinia ja kondroitiinia. 

vanhakoira-vibo

Aivojen toiminta

Myös koiran kognitiivisissa toiminnoissa tapahtuu vanhetessa muutoksia. Koira saattaa vaikuttaa hieman vanhuudenhöppänältä, sen uni-valverytmi voi muuttua, tai koiralla voi olla vaikeuksia esimerkiksi ajan ja paikan hahmottamisessa. Vanha koira saattaakin haukkua avonaisen oven edessä ulos päästäkseen tai pyytää ruokaa, vaikka edellisestä ruokinnasta on kulunut vain hetki. 

Aivojen ja hermoston toiminnan tueksi seniorikoiran ruoassa on hyvä olla runsaasti monityydyttymättömiä omega-3-rasvahappoja, jotka ovat tärkeitä aivojen ja hermosolujen solukalvojen rakenteellisia osia, sekä antioksidantteja, jotka vähentävät ikääntymisen myötä lisääntyvän oksidatiivisen stressin vaikutuksia.

Tietyillä aminohapoilla kuten tryptofaanilla voi olla hyödyllisiä vaikutuksia aivojen välittäjäaineiden tuotannon säätelyssä. Solukalvojen viestinkulkuun voi puolestaan vaikuttaa esimerkiksi fosfolipidien määrä ruoassa. 

Kaikkia näitä ravintoaineita saadaan seniorikoiran ruokaan monipuolisia raaka-aineita käyttämällä tai täydentämällä valmisruokien reseptejä lisätyillä ainesosilla. 

Muuta

Ikääntymisen myötä ravintoaineiden imeytyminen saattaa hieman heikentyä. Iäkkään koiran ruoan onkin tärkeää olla hyvin sulavaa, jotta ravintoaineet saadaan tehokkaasti elimistön käyttöön. Ohentuvan ihon ja turkin tueksi ruoassa tulee olla myös runsaasti ihon hyvinvointia tukevia ravintoaineita.

OSA II

EI KARVOIHIN KATSOMISTA.
Koirien yksilöllisten eroavaisuuksien huomioiminen ruokinnassa.

Aikuisen koiran ruokinnassa on mahdollista huomioida yksilöllisesti hyvin erilaisia tarpeita niin kokoon, rotuun kuin elämäntyyliinkin liittyen. Ruokavaliosta voi olla apua myös erilaisten herkkyyksien ja terveydellisten haasteiden hallinnassa. Koiran ruokavalion voi myös koostaa monin tavoin. Helpoimmillaan riittävä ravintoaineiden saanti varmistetaan valmiilla täysravinnolla, jota löytyy sekä kuivaruokana että säilykkeinä. 

Yksilötekijät

Koiran ikä. Koiran iällä on merkittävä vaikutus sen ravitsemuksellisiin tarpeisiin. Pennun ja iäkkäämmän koiran ruokintaa käsittelimme edellisessä luvussa.

Koiran koko. Koiran koko vaikuttaa ravitsemuksellisiin tarpeisiin muutenkin kuin määrällisesti erilaisen energiantarpeen kautta.

Esimerkiksi pienten ja suurten koirien suoliston toiminnassa on havaittu eroja. Pienillä koirilla on taipumusta kovempaan ja kuivempaan kakkaan, kun taas suurilla uloste on herkemmin löysempää. Ruoan hyvällä sulavuudella ja oikeanlaisella kuitukoostumuksella on mahdollista vaikuttaa ruoansulatuskanavaan niin, että koosta riippumatta koiran suolisto toimii tasapainoisesti, jätökset ovat kiinteitä ja niitä tulee kohtuullisesti. 

Isoilla koirilla nivelet joutuvat myös pieniä suuremmalle rasitukselle painokuormituksen myötä. Suurikokoisille koirille voikin olla hyvä idea valita ruoka, joka sisältää nivelten hyvinvoinnille hyödyllisiä ravintoaineita, kuten glukosamiinia ja kondroitiinisulfaattia sekä kalaöljyn omega-3-rasvahappoja.

Tiedetään, että pienillä koirilla on suuria useammin valikoiva ruokahalu, joten pienten koirien ruoan on hyvä olla myös erityisen maittavaa. Kuivaruoassa nappulakoko on mahdollista valita juuri koiran suuhun sopivaksi.

Fysiologinen tila. Koiran ravitsemukselliset tarpeet muuttuvat myös sen fysiologisen tilan myötä. Tiineen ja imettävän nartun ravintotarpeet poikkeavat aikuisen koiran tarpeista, ja pentuja odottavien tai niitä imettävien koirien ravintoaineiden saantiin onkin annettu erilliset suositukset. [Lue lisää]

Sterilisaatio tai kastraatio. Leikkaus, eli sterilisaatio tai kastraatio, vaikuttaa erityisesti koiran energiantarpeeseen. Leikkauksen jälkeen energiantarve vähenee ja koiran ruokahalu saattaa kasvaa. Painonhallinnan varmistamiseksi koiran ruokavalio kannattaakin aina leikkauksen jälkeen tarkastaa. Ruoan annostelua voi olla tarpeen pienentää tai tilanteen mukaan vaihtaa ruokaan, joka sisältää vähemmän kaloreita ja runsaammin kuituja. Tällöin annoskoko voidaan pitää ennallaan ja kuitujen kylläisyyden tunnetta lisäävien vaikutusten ansiosta kevyempi ruoka täyttää koiran vatsaa ilman painonnousua.

Rotutyypilliset erityispiirteet

Myös rodulla on tärkeä merkitys koiran ravitsemuksen suunnittelussa. Chihuahuan ruokinta on erilaista kuin labradorinnoutajan ruokinta, ja toisaalta saksanpaimenkoiran ruokinta erilaista kuin mäyräkoiran ruokinta. Kuten aiemmin totesimme, koiran koko vaikuttaa sen energiantarpeeseen ja erirotuisten koirien välillä energiantarve vaihtelee muun muassa rodun temperamentista ja karvapeitteen laadusta riippuen. 

Chihuahuan ruokinta. Yllä mainituista roduista chihuahua tarvitsee kokonaismäärältään vähiten energiaa ruoastaan, mutta kehon painoon nähden suhteellisesti eniten. Chihuahuan ruoan onkin hyvä olla melko energiatiivistä, jotta pieni koira saa annoksestaan riittävästi kaloreita – toki huomioiden koiran muut yksilölliset tarpeet, kuten aktiivisuustason. Kakan hyvän koostumuksen varmistamiseksi chihuahuan ruoan tulee olla hyvin sulavaa, ja ruoan kuitukoostumuksen suunniteltu ehkäisemään pienille koirille tyypillisempää ulosteen kovuutta. Kuivaruokaa syövän chihuahuan nappulan on hyvä olla kooltaan pienen koiran suuhun sopiva eli suhteellisen pieni, joka kuitenkin kannustaa nappulan pureskeluun.

Chihuahuan ruokinta
Pikkuruisen chihuahuan ruoan on hyvä olla melko energiatiivistä, jotta se saa pienestä annoksesta riittävästi kaloreita.

Labradorinnoutajan ruokinta. Toisena esimerkkinä rotutyypillisistä ominaisuuksista voimme tarkastella labradorinnoutajaa, jolla tiedetään olevan taipumus turhankin hyvään ruokahaluun. Ruoalle persoille labbiksille voi olla parempi valita hieman vähemmän kaloreita sisältävä ruoka, jota voi tarjoilla reilumman annoksen. Ruoassa on myös hyvä olla kylläisuudentunnetta tukevia kuituja ruokahalun hillitsemiseksi. Aktiivisesti työskentelevän, esimerkiksi metsästävän labradorinnoutajan energiantarve on toki eri luokkaa kuin kotikoiran, jolloin aktiiviselle koiralle parempi ruokavalinta on runsaammin energiaa sisältävä ruoka. Järeärakenteisena koirana labradorinnoutajaa voi hyödyttää ruoka, joka sisältää nivelravinteita ja hyödyllisiä omega-rasvahappoja. Mikäli labbis rodulleen tyyppillisesti rakastaa uimista, voi ruokinnassa erityisesti kesäaikaan olla syytä kiinnittää erityistä huomiota myös ihon hyvinvointiin.

Mäyräkoiran ruokinta. Myös mäyräkoiran tapauksessa painonhallinta sekä nivel- ja lihaskunnon tukeminen on erityisen tärkeää johtuen sen matalasta ja pitkulaisesta rakenteesta. Mäyräkoirien ruoassa tulee olla riittävästi proteiinia ja mielellään nivelravinteita sekä hyödyllisiä omega-rasvahappoja. Erityisesti pienimmille mäyräkoirille on hyvä valita ruoka, jonka kuitukoostumus on suunniteltu ehkäisemään pienille koirille tyypillistä kovaa ulostetta. Myös mäyräkoirien joukosta löytyy aktiivisuustasoltaan ja elämäntyyliltään hyvin erilaisia koiria, joten energiansaannissa tulee aina huomioida kunkin koirayksilön aktiivisuus ja käyttötarkoitus. 

Saksanpaimenkoiran ruokinta. Viimeisenä esimerkkinä tarkastelemme saksanpaimenkoiraa, jonka ruokinnassa on hyvä kiinnittää erityistä huomiota ruoan hyvään sulavuuteen ja tasapainoiseen kuitukoostumukseen. Näin tuetaan ruoansulatuskanavan moitteetonta toimintaa. Prebioottiset kuidut voivat tukea suolistolähtöistä immuniteettia. Ihon kosteustasapainon ja ihosolukon vahvan rakenteen tueksi ruoassa on hyvä olla ihoa tukevia ravintoaineita, kuten riittävästi proteiinia, omega-3-rasvahappoja ja B-ryhmän vitamiineja. Tuki- ja liikuntaelinten kunnon tueksi niveliä vahvistavat ravintoaineet voivat olla hyödyksi myös saksanpaimenkoiran ruokavaliossa.

alvar-1031

Erityistarpeet ja herkkyydet

Oikeanlaisesta ruokavaliosta voi löytyä apu monenlaisiin erityistarpeisiin ja herkkyyksiin. Mikäli koiralla on kuiva iho, koiran turkki hilseilee tai koira nuolee tassujaan, voi ruokavalion tarkistaminen olla paikallaan. Käytettävän ruoan sopivuus juuri sinun koirallesi on hyvä varmistaa myös silloin, jos koiran maha on löysä, koira kakkaa paljon tai koiralla on ilmavaivoja. Oireiden pitkittyessä tai muuten selvästi vaivatessa koiraa tulee aivan ensimmäiseksi kuitenkin hakeutua eläinlääkärin tarkastukseen ja varmistaa, ettei kyse ole mihinkään sairauteen liittyvästä oireesta. 

Ihon hyvinvointi

Kun mahdolliset sairaudet on poissuljettu, kuivaa ja kiillotonta turkkia ja hilseilevää ihoa kannattaa ravita laadukkaalla ruoalla. 

Ruoassa tulee olla muun muassa:

  • Runsaasti proteiinia karvankasvun ja ihon uusiutumisen tueksi 
  • Omega-rasvahappoja ihon kosteustasapainon parantamiseksi ja hillitsemään ihon ärtymistä 
  • A-vitamiinia tukemaan ihon uusiutumista ja vähentämään hilseilyä
  • B-ryhmän vitamiineja tukemaan ihon rasvakerroksen uusiutumista
  • Antioksidantteja suojaamaan ihosoluja hapettumisstressin vaikutuksilta
  • Sinkkiä jouduttamaan haavojen paranemista ja karvankasvua
  • Kuparia tukemaan karvan pigmentin muodostumista.

Helpointa on valita koiralle laadukas valmisruoka, jonka resepti on kehitetty ihon hyvinvointia silmällä pitäen. Toisinaan esimerkiksi kalaöljystä voi olla lisähyötyä ihon tukemiseen. 

On hyvä huomioida, että ruokavalion muutos näkyy koiran iholla viiveellä. Näkyviä muutoksia havaitaan usein vasta noin parin kuukauden käytön jälkeen, kun iho uusiutuu ja uusi karva alkaa kasvaa.

alvar, koira, koiranruoka, ilmastovaikutus, hiilitassunjälki

Maha ja suolisto

”Herkkä maha” voi puhujasta riippuen tarkoittaa monia erilaisia lieviä suolisto-oireita. Koiralla voi olla hieman löysä kakka, se voi kakata normaalia useammin tai kärsiä satunnaisista ilmavaivoista. Mikäli oireet jatkuvat pitkään tai koiralla on muita yleisoireita, on aina syytä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. 

Ruokavalion osalta herkkävatsaisen koiran omistajan kannattaa tarkastaa muutama perusasia: 

  • Ruoan tulee olla hyvin sulavaa. Huonosti sulava ruoka voi aiheuttaa muun muassa löysää ulostetta ja ilmavaivoja. 
  • Ruoan oikealla kuitukoostumuksella voidaan tukea suolen hyvän bakteerikannan muodostumista sekä suolen limakalvon solujen hyvinvointia. Prebiootit voivat myös auttaa suolistolähtöisen immuniteetin vahvistamisessa.
  • Kuidut vaikuttavat myös ulosteen laatuun ja määrään. Esimerkiksi nestettä sitova psyllium-kuitu voi auttaa sekä pehmentämään että kiinteyttämään ulostetta tilanteen mukaan. 
  • Pitkäketjuiset omega-3-rasvahapot ovat muun muassa tulehdusta hillitsevien ominaisuuksiensa ansiosta hyödyksi myös herkkämahaisille koirille.

Oikea ruoka herkästä mahasta kärsivälle koiralle löytyy parhaiten kokeilemalla eri vaihtoehtoja yllä listattujen periaatteiden mukaisesti. Muun muassa kuitujen tarve on yksilöllistä, ja mikäli koiralla on esimerkiksi ruoka-aineyliherkkyyttä voi tiettyjen raaka-aineiden välttäminen olla tarpeen. Ruoansulatusongelmista ja suolistosairauksista kärsiville koirille on olemassa myös monenlaisia erikoisruokavalioita, joita eläinlääkäri voi suositella tarkempien tutkimusten jälkeen. 

Joskus herkkämahaisuuteen voi vaikuttaa myös päivittäisillä ruokintakerroilla ja niiden rytmityksellä. Omalle koiralle parhaiten sopiva ruokintarytmi kannattaa etsiä kokeilemalla: toisille herkkävatsaisille koirille sopii ruokinta useamman kerran päivässä pienempinä annoksina, toisille taas harvempi ruokinta, jolloin ruoansulatuskanava ei ole jatkuvasti ”töissä”.

Herkkävatsaisen koiran ruokavalion muutokset tulee aina tehdä erityisen hitaasti ja turhia muutoksia kannattaa muutenkin välttää. Pääasiallisen ruokavalion lisäksi on syytä muistaa myös kaikkien käytettyjen herkkujen, puruluiden ja mahdollisten ruoantähteiden vaikutus ruoansulatuskanavan toimintaan. Herkkävatsaisen koiran ruokinnassa toimii usein periaate ”vähemmän on enemmän”, eli yksinkertaisuus kunniaan! 

Elimistön oksidatiivinen stressi ja ravinnon antioksidantit

Aineenvaihdunnan ja ulkoisten tekijöiden (mm. UV-säteily ja saasteet) myötä elimistössä vapautuu jatkuvasti reaktiivisia happiradikaaleja, jotka voivat vaurioittaa solujen rakenteita. Normaalitilassa kehon luontaiset antioksidantit neutraloivat happiradikaaleja ja suojaavat näin soluja vaurioilta. Sairauksien, stressin ja ikääntymisen myötä elimistön antioksidanttien muodostuminen voi kuitenkin olla riittämätöntä happiradikaalien neutraloinniksi. Tämä puolestaan johtaa oksidatiiviseen stressiin, jossa solujen vaurioituminen lisääntyy. Yksinkertaistettuna ilmiötä voisi kuvailla elimistön ”ruostumiseksi”. 

Tällaisissa tilanteissa ravinnon antioksidantit tulevat elimistön avuksi oksidatiivisen stressin torjumisessa. Antioksidanttisia ominaisuuksia on lukuisilla, erityisesti kasveista saatavilla ravintoaineilla ja ainesosilla, kuten vitamiineilla, karoteinoideilla, aminohapoilla ja polyfenoleilla. Antioksidantteja käytetäänkin usein erityisesti iäkkäiden koirien ruoissa ja sairaiden koirien ruokintaan tarkoitetuissa erikoisruokavalioissa. Antioksidantit voivat myös tukea pentujen luontaisen vastustuskyvyn kehittymistä. 

Terveysongelmien huomiointi ruokinnassa

Allergia

Joskus iho- ja suolisto-oireiden taustalla voi olla ruoka-aineyliherkkyys, eli allergia. Ruoka-allergian oireita ovat muun muassa ihon kutina ja punoitus, korvatulehdukset ja erilaiset suolistovaivat. Oireet eivät ole erityisen ”spesifejä“ ja niiden taustalla voisi olla monia muitakin syitä, minkä vuoksi oireileva koira onkin tärkeä tutkia eläinlääkärin toimesta. 

Ruoka-aineallergian diagnosointiin käytetään niin sanottua eliminaatiodieettiä, joka toteutaan koiraa hoitavan eläinlääkärin ohjeiden mukaan. Eliminaation ideana on poissulkea koiran ruokavaliosta kaikki ainesosat, joille se on aiemmin mahdollisesti voinut altistua. Mikäli oireet helpottuvat, pyritään altistuksen kautta selvittämään yksittäisten raaka-aineiden sopivuus koiralle lisäämällä ravintoon takaisin aina yksi raaka-aine kerrallaan. Selkeissä ruoka-aineallergiatapauksissa oireet pysyvät jatkossa poissa välttämällä allergisoivia ruoka-aineita. 

Allergiaa voivat aiheuttaa monet tutut raaka-aineet, kuten siipikarja, nauta, maitotuotteet, vehnä ja maissi, mutta yksittäisten raaka-aineiden välttämisestä ”varmuuden vuoksi” terveen koiran ruokavaliossa ei ole hyötyä. Allergisille koirille on olemassa erikoisruokavaliota, joissa on käytetty tarkkaan valittuja proteiininlähteitä ja/tai proteiini on käsitelty niin, ettei se aiheuta koiralle allergista reaktiota (hydrolysoitu proteiini).

Atopia

Ruoka-aineallergiaa yleisempi allerginen ihosairaus koirilla on atopia, jossa iho reagoi ympäristön ärsykkeisiin hyvin samankaltaisin oirein kuin ruoka-aineallergiassa. Atooppisten koirien oireet eivät helpota mitään tiettyä ruoka-aineita välttämällä, mutta oikealla ruokinnalla on silti tärkeä rooli koiran olon helpottamisessa muiden hoitojen ohella. 

Atooppisten koirien ihon suojamuuritoiminnot ovat heikentyneet, jolloin ruokinnassa keskitytään tukemaan ihon hyvinvointia aiemmin mainittujen ravintoaineiden, kuten omega-rasvahappojen ja antioksidanttien avulla. 

Joissain tapauksissa koiralla voi olla sekä ruoka-aineallergiaa että atopiaa, jolloin ruokavalion täytyy olla sekä hypoallergeeninen että ihon hyvinvointia muuten tukeva. Tässäkin tilanteessa usein paras ratkaisu löytyy erikoisruokavalioista. 

Allergian ja atopian oireet voivat olla samankaltaisia, ja juurisyyt on aina hyvä selvittää eläinlääkärin kanssa.
quotes-1-05

Koiran ruokinta ripulin aikana

Akuutin ripulin kotihoidossa tavoitteena on oireiden hillitseminen ja samalla suoliston hyvinvoinnin tukeminen. Aiemmasta käsityksestä poiketen akuutisti ripuloivalle ja oksentelevalle koiralle ei nykyään suositella pitkää paastoa, vaan ruokintaa jatketaan antamalla pieniä määriä hyvin sulavaa ruokaa jopa normaalia tiheämmällä ruokintavälillä. Riittävän ravinteiden saannin tiedetään tukevan suolen limakalvon hyvinvointia ja suoliston toipumista sairaudesta. 

Hyvin sulava ruoka voi olla esimerkiksi kotona valmistettua maustamatonta kanaa ja riisiä, mutta usein vielä parempi vaihtoehto on tarkoitukseen suunnitellut erikoisruokavaliot, jotka helposti sulavuutensa lisäksi sisältävät suolistoa tukevia ravintoaineita, kuten prebioottisia kuituja ja omega-rasvahappoja. Tällaisia ruokia on saatavilla sekä kuivaruokana että säilykkeenä, ja ne ovat yleensä erittäin maittavia, mikä helpottaa pahoinvoivan koiran ruokintaa. Mikäli koira oksentaa kaiken syömänsä ruoan, voi ruokinnan aloitusta toki siirtää muutamia tunteja, mutta ruokintaa tulisi pyrkiä jatkamaan mahdollisuuksien mukaan oireita seuraten. 

Ruoan lisäksi ripuloivalle koiralle voi tarvittaessa antaa apteekista ilman reseptiä saatavia suoliston toimintaa tasapainottavia ravintolisiä. Vettä tulee olla saatavilla reilusti ja koiran riittävään nesteiden saantiin kannattaa kiinnittää huomiota. Ripuli kuivattaa koiran elimistöä, ja tarvittaessa nestetasapainoa voi koittaa parantaa käyttämällä runsaasti nestettä sisältäviä säilykeruokia. 

Eläinlääkäriin kannattaa olla yhteydessä hyvin matalalla kynnyksellä erityisesti silloin, kun oireet ovat hyvin rajuja eivätkä vaikuta helpottuvan kotihoidolla. Mikäli akuuttiin ripuliin ja oksentamiseen yhdistyy muita yleisoireita, kuten koiran väsymystä, voimattomuutta tai kuumeilua, tulee eläinlääkäriin ottaa yhteyttä pikaisesti.

Jopa puolet maailman koirista on ylipainoisia tai lihavia. Pikkukoiralle puolikas liikakilo vastaa omistajansa kymmentä liikakiloa, eli vähäisiltäkin tuntuvat lisäkilot ovat koiran mittakaavassa sen hyvinvoinnille merkittävä painolasti.

Ylipaino

Ylipaino ja rasvan kertyminen aiheuttavat keholle ylimääräistä kuormitusta, kuten tuki- ja liikuntaelinten rasittumista, sydän- ja hengitystievaivoja sekä kohonneen anestesiariskin. 

Kehon ylimääräinen rasva ei kuitenkaan ole vain mekaaninen ongelma, vaan rasvakudoksesta erittyvät tekijät aiheuttavat kehoon jatkuvan matala-asteisen tulehduksen ja saavat aikaan hormonaalisia ja aineenvaihdunnallisia muutoksia. Näiden seurauksena muun muassa diabeteksen, tulehdusten ja kasvainten riski nousee. Ylipainoisen koiran elinajanodote onkin normaalipainoista koiraa lyhyempi.   

Ylipainon ehkäisy on helpompaa kuin koiran laihduttaminen, jonka vuoksi painonhallinta ja koiran kehonkunnon seuranta ovat avainasemassa läpi koiran elämän. Mikäli painoa on kuitenkin jo ehtinyt kertyä liikaa, on koira hyvä käyttää eläinlääkärillä terveydentilan selvittämiseksi, laihdutustarpeen arvioimiseksi sekä oikeanlaisen ruokavalion suunnittelemiseksi. 

Sen sijaan että normaalin ruoan annostusta vain pienennettäisiin, on laihdutus suositeltavaa tehdä tarkoitukseen suunnitellulla tehokkaalla, hyvin matalaenergisellä ruokavaliolla. Näissä tuotteissa suojaravintoaineiden pitoisuuksia on nostettu vastaamaan koiran tarpeita, vaikka kokonaisenergiansaantia vähennetään laihdutuksen ajaksi. Laihdutusruoissa on usein korkeampi proteiinipitoisuus, jotta koiran lihasmassa säilyy laihdutuksesta huolimatta. Kylläisyyden tunnetta lisäävä korkea kuitupitoisuus laimentaa samalla ruoan energiatiheyttä annoskoon säilyttämiseksi. 

alvar-43

Nivelkunto

Hyvä perusta terveen tuki- ja liikuntaelimistön kehitykseen luodaan ruokkimalla kasvavaa koiraa laadukkaalla ruoalla, jossa on oikeassa tasapainossa muun muassa luuston kehitykseen tarvittavia mineraaleja ja riittävästi proteiinia. (Lue lisää pennun ruokinnasta)

Painonhallinta ja ihannepainon säilyttäminen läpi elämän ovat avainasemassa koiran nivelten hyvinvoinnin varmistamisessa. Ylipaino aiheuttaa nivelille paitsi mekaanista kuormitusta myös tulehdusriskin lisääntymistä. 

Ravintoaineista erityisesti kalaöljystä saatavista pitkäketjuisista omega-3-rasvahapoista (EPA & DHA) voi olla hyötyä nivelterveyden tukemisessa niiden anti-inflammatoristen ominaisuuksien takia. Lisäksi ruokavalioon voi yhdistää ainesosia, joita tarvitaan nivelruston uusiutumiseen ja nivelnesteen tuotannon tueksi: glykosaminoglykaaneja, glukosamiinia ja kondroitiinisulfaattia. 

Ruokintatavat ja ruokinnan trendit

Kuivaruoka

Kuivaruokia eli arkisemmin nappuloita löytyy markkinoilta moneen lähtöön. Tuotteita löytyy erilaisiin ravitsemuksellisiin tarpeisiin, eri ikäisille ja kokoisille koirille, pienemmällä ja isolla nappulakoolla sekä erilaisilla raaka-ainekoostumuksilla. Kuivaruoat ovat käytännössä aina täysravintoja, eli ne sisältävät kaikki koiran päivittäin tarvitsemat ravintoaineet ja sopivat koiran pääasialliseksi ruokavalioksi sellaisenaan. 

Kuivaruoan ravintoainekoostumus on helppo vakioida ja niihin voidaan tarpeen mukaan lisätä monenlaisia koiran terveydelle ja hyvinvoinnille hyödyllisiä ainesosia. Ammattimaisesti tehdyt reseptit laaditaan tietokoneavusteisesti, ja valmistukseen käytettävät raaka-aineet analysoidaan tarkan ravintoainekoostumuksen selvittämiseksi. 

Oikeilla raaka-ainevalinnoilla, raaka-aineiden käsittelyllä ja tarkalla valmistusprosessilla kyetään varmistamaan myös ruoan hyvä sulavuus ja ravintoaineiden hyödynnettävyys. Toisin kuin joskus kuulee sanottavan, nappulat eivät siis suinkaan ole ”koiramaailman eineksiä” vaan päinvastoin: parhaimmillaan kuppiin kolahtavat nappulat ovat viimeisen päälle viritettyjä ravintoainepakkauksia. 

maistiaiset-05

Pakkausmerkintöjen tulkinta 

Koiranruokien pakkausmerkintöjä säädellään eurooppalaisen lainsäädännön mukaan. Koiranruoan myynnin yhteydessä kuluttajalla tulee olla saatavilla tiedot muun muassa ruoan koostumuksesta, pääravintoaineista, valmistajasta ja markkinoijasta. Pakolliset pakkausmerkinnät ovat melko rajallisia eivätkä kerro lainkaan esimerkiksi ruoan sulavuudesta tai raaka-aineiden laadusta. Toisin kuin usein ajatellaan, myöskään esimerkiksi ensimmäisenä tuotteen koostumuslistassa mainitun raaka-aineen perusteella ei voi päätellä mitään ruoan laadusta tai ravintoainepitoisuudesta. Ruoan koostumuslistassa käytetyt raaka-aineet luetellaan tuoteselosteessa laskevasti painon mukaisessa järjestyksessä eli painon mukaisesti. Niinpä käytettäessä esimerkiksi tuoretta lihaa kuivatun sijaan, raaka-aine on kosteuspitoisuutensa vuoksi valmistusvaiheessa helposti kuivattujen raaka-aineiden edellä, mutta valmiissa, vain noin 8–10 prosenttia kosteutta sisältävässä tuotteessa järjestys muuttuu. Tästä syystä ei ole myöskään tarpeen vertailla esimerkiksi tuotteiden lihapitoisuutta, sillä loppupeleissä ratkaisevaa koiran kannalta on ruoan sisältämien välttämättömien ravintoaineiden määrä. 

Säilykkeet eli märkäruoka

Koirien säilykeruokien valikoima laajentuu jatkuvasti. Säilykkeistä löytyy erilaisia koostumuksia, makuja ja ravintoaineprofiileja, ja niitä on saatavissa monenlaisissa pakkauksissa. Säilykeruokiin voidaan laskea myös Suomen koiranruokamarkkinoiden erikoisuus, koiranmakkarat. 

Ravitsemuksellisesti tärkeä seikka säilykeruokaa valitessa on tarkastaa, onko kyseessä täysravinto vai täydennysravinto. Ensin mainittu sisältää kaikki koiran tarvitsemat ravintoaineet ja sitä voidaan käyttää koiran ainoana ruokana, kun taas jälkimmäinen on sananmukaisesti tarkoitettu täydentämään muuta ruokavaliota eikä sellaisenaan ole koiralle riittävä päivittäinen ravinto. 

Säilykeruokien kosteus tekee niistä ravitsemuksellisesti monin tavoin mielenkiintoisen vaihtoehdon. Suuri kosteuspitoisuus laimentaa tuotteen energiapitoisuutta, joten säilykkeet sopivat hyvin koiran painonhallintaan. Suurempi nesteensaanti myös ”huuhtoo” virtsateitä ja auttaa näin tukemaan virtsateiden terveyttä. Säilykkeet ovat pehmeytensä ansiosta helppoja syödä ja sopivat siksi niin pennuille kuin esimerkiksi hammasvaivaisille vanhuskoirille. Kosteat säilykeruoat ovat usein myös koirille hyvin maittavia aromikkaan tuoksunsa ansiosta.

Säilykeruoan yhdistäminen kuivaruokaan tarjoaa ruokavalioon molempien tuotteiden hyödyt. Säilykeruoat sisältävät tavallisesti noin neljänneksen kuivaruoan sisältämistä kaloreista. Nyrkkisääntönä ruokien annosteluun voikin käyttää kaavaa, jossa lisättäessä annokseen 100 grammaa säilykettä, kuivaruoan määrää vähennetään siitä noin 25 g. 

Mikäli koiralla on erityisiä ravitsemuksellisia tarpeita, kannattaa säilykeruoka ja kuivaruoka valita niin, että niiden ravintoaineprofiilit sopivat yhteen ja täydentävät toisiaan. 

Raakaruoka

Raakaruokinta, eli sananmukaisesti koiran ruokkiminen kypsentämättömillä tuotteilla, on kasvattanut suosioitaan viime vuosina. Kotitekoisissa ruokavalioissa raakaruokinta toteutetaan yhdistelemällä muun muassa erilaisia luisia lihoja, sisäelimiä, kananmunia ja kasviksia. Kaupallisesti raakaruokaa on tarjolla erilaisina valmisruokina ja raakaruokapakasteina. 

Raakaruokinnan hyödyistä on toistaiseksi saatavilla vähäisesti tietoa. Riskeiksi luetaan erityisesti ruoan hygieniaan liittyvät seikat, kuten antimikrobisille lääkkeille resistenttien bakteerikantojen esiintyminen tuotteissa. Raakaruokaa tuleekin käsitellä kotikeittiössä huolellisesti ja erillään ihmisten elintarvikkeista. Raakaruoan käyttöä nuorilla pennuilla tai sairailla koirilla kannattaa harkita tarkkaan ja keskustella asiasta eläinlääkärin kanssa.

Erityisesti raakaruokinnassa tasapainoisen ruokavalion koostamiseen tulee paneutua tarkasti. Raaka-aineet on valittava huolellisesti ja ruokavalio vaatii yleensä täydennykseksi ravintolisiä. Mikäli raakaruokaa syystä tai toisesta halutaan käyttää, voi olla järkevää yhdistää se hyvälaatuiseen kuivaruokaan, mikä tuo koiran ruokavalioon kuituja sekä vitamiini- ja mineraalitäydennystä. 

Niin pitkään kun koira saa ruokavaliostaan tarvitsemansa ravintoaineet, tasapainossa ja turvallisesti, voi eri ruokintatavoista valita parhaiten sopivan.
ruokinta-trendit-lulu

Kotiruoka

Ihmisten ruokien tähteillä toteutettu ruokinta on harvoin koiralle tasapainoinen ja ravitseva. Jos koiraa halutaan ruokkia kotiruoalla, tulee sille laatia oma ja koiran ihmisestä eriävät tarpeet huomioiva ruokavalio. Ruokinnan pohjana ovat tavallisesti erilaiset lihat ja sisäelimet kypsänä tai kypsentämättömänä (ks. yllä), riisi, peruna tai muu vastaava imeytyvän hiilihydraatin lähde sekä muut kasvikset, jotka täydentävät ravinnosta saatavien kuitujen määrää. 

Oikeiden raaka-aineiden käytön lisäksi koiran ruokavaliota tulee täydentää ravintolisillä, kuten välttämättömiä rasvahappoja sisältävin öljyin, vitamiinein ja mineraalein.

Lähtökohtaisesti kotitekoista ruokavaliota harkitsevan kannattaa joko perehtyä huolellisesti koirien ravitsemuksellisiin tarpeisiin tai pyytää ammattilaista avuksi ruokavalion suunnittelussa. 

Herkut

Koiran palkitseminen makupaloilla koulutuksen yhteydessä on usein hyödyllistä ja auttaa motivoimaan koiraa suorittamaan siltä pyydetyt tehtävät. Satunnainen herkuttelu voi olla mukavaa niin koiralle kuin omistajallekin. 

Herkkujen suhteen kannattaa kuitenkin koiranruokinnassa pysyä kohtuudessa. Erityisesti pienille koirille makupalat tuovat nopeasti liikaa kaloreita, ja saattavat toisaalta aiheuttaa nirsoilua ”kunnon ruoan” suhteen: yksi nakkimakkara kattaa 15 prosenttia viisikiloisen koiran päivittäisestä energiantarpeesta tuomatta koiralle paljoakaan sille välttämättömistä ravintoaineista. 

Herkkujen suhteen hyvänä nyrkkisääntönä voi pitää ohjetta, jonka mukaan korkeintaan 10 prosenttia päivittäisestä energiasta saisi tulla makupaloista tai ruoantähteistä. Monille koirille päivittäisestä annoksesta sivuun otetut kuivaruokanappulat voivat olla riittävä koulutusnami, ja osalle palkkioksi toimii leikki tai lelu. Parhaimmat herkut voi tällöin säästää vaikeimpiin tehtäviin. 

OSA III
KOIRAN RAVITSEMUS-
FYSIOLOGIA.
Mitä koira tarvitsee ravinnostaan ja miten se sitä hyödyntää.

Kaiken ruokinnan perimmäinen tavoite on tarjota koiralle kaikki sen tarvitsemat ravintoaineet oikeassa tasapainossa. Ravintoaineiden lähteinä ruoassa kuin ruoassa toimivat laadukkaat ja hyvin imeytyvät raaka-aineet. Raaka-aineina voidaan käyttää niin eläin- kuin kasviperäisiä ainesosia, kunhan ruoka on koostettu niin, että koira saa siitä kaiken tarvitsemansa.

osa-kolme-ruu

Ravitsemussuositukset

Koirien ravintoaineiden saantisuositukset on määritellyt tieteellisiin tutkimuksiin suosituksensa perustava monitieteellinen asiantuntijaryhmä. (National Research Councli, NRC 2016) Suosituksissa määritellään ihanteelliset saantitasot kaikille välttämättömille ravintoaineille sekä minimi- ja maksimisaantisuositukset niiden ravintoaineiden osalta, joiden liian vähäinen tai liiallinen saanti voi olla kriittistä koiran hyvinvoinnille.

Koiranruoan valmistajat hyödyntävät näitä suosituksia laatiessaan koirille tarkoitettuja tasapainoisia valmisruokia. Koiranruoka-alan kattojärjestöt, kuten eurooppalainen FEDIAF ja yhdysvaltalainen AAFCO, ovat luoneet näiden suositusten perusteella ohjeistuksia koiranruokien oikeanlaisen ravintoainekoostumuksen varmistamiseksi. 

Makroravintoaineet

Makroravintoaineet ovat ravintoaineita, joista koira saa energiaa ja joita koira tarvitsee ruoasta päivittäin runsaasti, koiran koosta riippuen useita grammoja tai satoja grammoja vuorokaudessa.

Proteiini

Proteiini on yksi energiaa tuovista ravintoaineista, mutta vielä tärkeämpi rooli proteiinilla on elimistön ”rakennusaineena”. Proteiini muodostuu aminohappoketjuista, jotka pilkkoutuvat ruoansulatuksessa entsyymien toimesta. Näitä ohutsuolesta imeytyviä aminohappoja käytetään edelleen rakennuspalikoina uusille proteiineille, joista muodostuu lukuisia elimistön perustoimintoihin tarvittavia soluja ja kudoksia. Riittävä proteiininsaanti tukee esimerkiksi lihasten kasvua ja kehitystä, ihon uusiutumista ja karvankasvua sekä immuunipuolustuksen solujen muodostumista. 

Riittävän proteiininsaannin lisäksi oleellista on, että ruoassa on riittävästi kaikkia välttämättömiä aminohappoja. Koira ei kykene muodostamaan elimistössään kymmentä proteiinin muodostamiseen tarvittavista aminohapoista. Nämä kymmenen aminohappoa tarvitaan siis ruoasta ja niitä kutsutaan välttämättömiksi aminohapoiksi.

Ruokaan saadaan proteiinia erilaisista eläin- ja kasvisperäisistä raaka-aineista kuten kanasta, kalasta ja palkokasveista. Proteiinin laatuun vaikuttaa sen aminohappokoostumuksen lisäksi proteiinin sulavuus.

Processed with VSCO with c9 preset
Koira tarvitsee ravinnostaan kymmentä välttämätöntä aminohappoa, joita se ei pysty itse muodostamaan elimistössään.

Rasvat

Rasva-aineisiin eli lipideihin luokitellaan monia erilaisia yhdisteitä, mutta yksinkertaisuuden nimissä termiä ”rasva” käytetään yleisnimityksenä glyserolin ja rasvahappojen muodostamalle yhdisteelle. 

Rasvat sisältävät ravintoaineista eniten energiaa eli kaloreita, tuplasti verrattuna hiilihydraatteihin ja proteiiniin. Rasvaa sisältävien raaka-aineiden määrää muuttamalla onkin helppo säädellä ruokavalion kaloripitoisuutta. Rasva toimii myös elimistön energiavarastona ja koira käyttää varastorasvoja hyvin tehokkasti energiantuotantoon. 

Tärkeä osa ravinnon rasvoja ovat rasvahapot, joilla on elimistössä lukuisia tehtäviä. Monityydyttymättömille rasvahapoille tuttu nimitys on myös omega-rasvahappo, mikä liittyy niiden rakenteeseen perustuvaan nimeämiskäytäntöön. Rasvahapot toimivat muun muassa solukalvon rakenteellisina osina ja osallistuvat elimistön tulehdusvasteen säätelyyn. 

Samoin kuin aminohappojen kohdalla, osa rasvahapoista on koirille välttämättömiä rasvahappoja joita koiran on saatava ruoastaan. Tällaisia välttämättömiä rasvahappoja ovat linolihappo (omega-6-rasvahappo) ja tulkinnasta riippuen myös alfalinoleenihappo (omega-3-rasvahappo).

Ruokaan saadaan rasvaa ja rasvahappoja erilaisista eläinperäisistä raaka-aineista, kuten kananrasvasta ja kalaöljystä, sekä kasviperäisistä öljyistä, kuten rapsi- ja pellavansiemenöljystä. Tasapainoisen rasvahappojen saannin varmistamiseksi valmisruokiin käytetään usein erilaisia rasvan lähteitä tarkoin mietityssä suhteessa. 

Hiilihydraatit

Kolmas energiaa tuova ravintoaine on suolistossa sulava ja imeytyvä hiilihydraatti. Hiilihydraatteihin sisältyvät myös imeytymättömät kuidut, joilla on niilläkin monia tärkeitä ravitsemuksellisia tehtäviä. 

Sulava hiilihydraatti 

Energiaa tuova hiilihydraatti koiranruoassa on yleisimmin esimerkiksi viljoista tai perunoista saatava tärkkelys, jota koira voi tehokkaasti käyttää energianlähteenä. Syötynä tärkkelys pilkkoutuu ja imeytyy suolistosta glukoosina. Glukoosia sekä sen lyhytaikaisia varastomuotoja, lihasten ja maksan glykogeenia, käytetään erityisesti nopeana energiana. 

Muita imeytyviä hiilihydraatteja ovat erilaiset lyhytketjuiset sokerit, joilla on vähäinen rooli koiran ruokinnassa.

Imeytymätön hiilihydraatti – kuidut 

Tärkkelyksen lisäksi hiilihydraatteihin kuuluu suolistossa sulamattomia ja imeytymättömiä pitkäketjuisia hiilihydraatteja, kuituja. Koiranruoan pakkausmerkinnöissäkin pakollisena tietona ilmoitettava raakakuidun määrä on lähinnä kemiallisiin analyysimenetelmiin perustuva määre, kun taas ravintokuiduiksi luetaan erilaisia hiilihydraatteja niiden fysiologisiin ominaisuuksiin ja ravitsemuksellisiin vaikutuksiin perustuen. 

Kuidut eivät hajoa eivätkä imeydy ohutsuolesta, mutta niillä on hyödyllisiä ”mekaanisia” vaikutuksia muun muassa suoliston liikkeen lisääjinä. Osa kuiduista fermentoituu paksusuolessa aiheuttaen positiivisia terveysvaikutuksia. Kuitujen fermentoituminen luo nimittäin otolliset olosuhteet hyville suolistobakteereille, ja käymisreaktion lopputuotteena syntyvät lyhytketjuiset rasvahapot ravitsevat myös paksusuolen pintasolukkoa ja lisäävät näin suolen limakalvon hyvinvointia. 

Suolen bakteerikannan hyvinvointia tukevia kuituja ja vastaavia imeytymättömiä hiilihydraatteja kutsutaan yleisesti prebiooteiksi. Toisinaan prebiootti sekoitetaan probioottiin, jotka puolestaan ovat suolistolle hyödyllisiä bakteereita. 

Esimerkkejä kuiduista sekä niiden vaikutuksista:

Juurikaskuitu. Sokerijuurikkaan sivuvirroista saatava juurikaskuitu on fermentoituva kuitu ja siis hyödyksi suoliston bakteerikannan sekä suolen limakalvon hyvinvoinnille. 

Psyllium. Psyllium on niin sanottu liukoisa kuitu, joka sitoo nestettä ja muodostaa suolistossa geelimäisen massan. Geeliytymisen myötä psyllium voi auttaa niin ummetukseen kuin liian löysään ulosteeseen tasapainottamalla ulostemassan koostumusta. Psylliumista voi myös olla apua kylläisyyden tunteen muodostamisessa, ja se on siksi hyödyllinen lisä painonhallintaa tukevissa ruokavalioissa. Psylliumin siemenet ovat peräisin Plantago ovata -kasvista. Psylliumkuitujauheeseen käytetään siementen jauhetut kuoriosat. 

FOS ja MOS. FOS (frukto-oligosakkaridi) ja muun muassa hiivan seinämäsoluista saatava MOS (mannaanioligosakkaridi) ovat prebiootteja, jotka tukevat suolen hyvän bakteerikannan muodostumista ja suolen limakalvon hyvinvointia. Erityisesti MOS:sta on todettu olevan hyötyä myös suolistolähtöisen vastustuskyvyn muodostumisessa. 

Kasvikuitu. Fermentoitumisen sijaan tietyt kasvikuidut (kuten mikrokiteinen selluloosa) tuovat ruokavalioon hyötyjä ”mekaanisten” ominaisuuksiensa myötä. Kuidut muun muassa auttavat stimuloimaan suolen liikkeitä, parantavat ulosteen koostumusta sitomalla nestettä, laimentavat ruoan energiatiiviyttä ja lisäävät näin annoskokoa kasvattamalla kylläisyydentunnetta ruokinnan jälkeen. 

ruokinta-kuidut-pii

Mikroravinteet

Mikroravintoaineista ei saada energiaa, mutta ne ovat välttämättömiä lukuisissa elimistön toiminnoissa. Koira tarvitsee mikroravintoaineita päivittäin pieniä määriä, mikrogrammoista satoihin milligrammoihin.

Vitamiinit

Vitamiinit jaetaan ominaisuuksiensa perusteella kahteen ryhmään, vesiliukoisiin ja rasvaliukoisiin vitamiineihin, joista jälkimmäiset nimensä mukaisesti tarvitsevat rasvaa imeytyäkseen ja toimiakseen elimistössä. Vitamiineja tarvitaan lukuisiin koiran elimistön ja aineenvaihdunnan toimintoihin. 

Alle listattuna löydät muutamia käytännönläheisiä esimerkkejä vitamiinien tehtävistä ja hyödyistä koiranruokinnassa.

Rasvaliukoiset vitamiinit 

A-vitamiinilla on tärkeä rooli muun muassa ihon hyvinvoinnin ja näkökyvyn kannalta. Sen riittävä saanti on erityisen tärkeää tiineille nartuille pentujen kehityksen tueksi. 

E-vitamiini on tehokas antioksidantti, eli se suojaa soluja hapettumiselta ("ruostumiselta"). E-vitamiinin riittävä saanti onkin erityisen tärkeää esimerkiksi urheileville koirille ja ikääntyville seniorikoirille. 

D-vitamiinia tarvitaan muun muassa luuston mineraalitasapainon säätelyyn ja vastustuskyvyn tueksi. Toisin kuin useimmat nisäkkäät, koira ei tuota D-vitamiinia tehokkaasti ihollaan, joten se tarvitsee aktiivista D-vitamiinia ruoastaan. 

K-vitamiinilla on tärkeä rooli muun muassa veren hyytymisessä. K-vitamiinia koira tuottaa elimistössään riittävästi, joten se ei ole välttämätön vitamiini ravinnosta saatavaksi. 

Vesiliukoiset vitamiinit

B-ryhmän vitamiineja on lukuisia erilaisia, ja niiden tehtävät vaihtelevat ihon hyvinvoinnin rakennuspalikoista koiran neurologisten toimintojen tukemiseen. 

C-vitamiinia koira tuottaa elimistössään riittävästi, joten se ei ole välttämätön vitamiini ravinnosta saatavaksi. Ravinnon mukana saatavalla C-vitamiinilla on kuitenkin hyödyllisiä antioksidanttisia vaikutuksia, eli se suojaa soluja hapettumiselta yhdessä E-vitamiinin kanssa. 

ALVAR © DISCONNECT DISCOVER � 0005

Mineraalit

Vitamiinit jaetaan ominaisuuksiensa perusteella kahteen ryhmään, vesiliukoisiin ja rasvaliukoisiin vitamiineihin, joista jälkimmäiset nimensä mukaisesti tarvitsevat rasvaa imeytyäkseen ja toimiakseen elimistössä. Vitamiineja tarvitaan lukuisiin koiran elimistön ja aineenvaihdunnan toimintoihin. 

Raaka-aineet ravintoaineiden lähteinä

Koirille on siis määritelty tiettyjen ravintoaineiden, ei raaka-aineiden, saantitarpeet. Tarvittavia ravintoaineita voidaan lisätä ruokaan lukuisista eri raaka-ainelähteistä, eikä oleellista siksi olekaan tietyn raaka-aineen määrä vaan valmiin ruokavalion ravintoainetasapaino. 

Esimerkiksi proteiinia sisältäviä raaka-aineita tulee olla ruoassa riittävästi kaikkien välttämättömien aminohappojen saannin varmistamiseksi, mutta ruoan lihapitoisuuden maksimoinnilla ei varsinaisesti ole merkitystä. Kaikkien koiran ruokintaan käytettävien raaka-aineiden tulee olla hyvälaatuisia, sisältää runsaasti hyödyllisiä ravintoaineita ja olla hyvin sulavia. 

Raaka-aineiden merkitys korostuu tapauksissa, joissa koiralla on diagnosoitu ruoka-aineyliherkkyys tietylle raaka-aineelle. Tuolloin kyseisen ainesosan välttäminen on oleellista koiran hyvinvoinnin kannalta. 

Raaka-aineiden hyvä laatu ja ravintoainetiheys

Laadukkaat raaka-aineet ovat ravitsemuksellisesti koiralle arvokkaita ja ne valittu tuomaan reseptiin ravintoaineita oikeassa tasapainossa. 

Hyvälaatuiset koiranruoan raaka-aineet ovat luonnollisesti hygieenisesti moitteettomia eikä niissä ole aistinvaraisin arvioin ja laboratoriokokein havaittavissa laatua heikentäviä tai pilaantumiseen viittaavia muutoksia. 

Eläinperäiset raaka-aineet ovat peräisin ihmisravinnoksi tarkoitettujen tuotteiden sivuvirroista ja näin ollen ne tarkastetaan rehulainsäädännnön vaatimusten mukaisesti. Kasviperäisissä raaka-aineissa ei ole havaittavissa esimerkiksi torjunta-ainejäämiä tai homeiden tuottamia haitallisia aineita. 

Raaka-aineet on myös käsitelty tarpeen mukaan. Kasviperäisistä raaka-aineista on saatettu eristää pelkkä proteiini tai tärkkelys, ja eläinperäinen raaka-aine on voitu kuivata ravintoainepitoisuuksien vakioimiseksi ja ravintoarvojen tiivistämiseksi.  

alvar-434
Laadukkaat ja koiran tarpeisiin sopivat raaka-aineet ovat hyvän ruokavalion perusta. Koira ei kuitenkaan tarvitse ravinnokseen tiettyjä raaka-aineita, vaan tiettyjä ravintoaineita.

Ruoan sulavuus

Hyvä sulavuus tarkoittaa yksinkertaisimmillaan sitä, että syöty ruoka pilkkoutuu tehokkaasti ruoansulatuskanavassa ja ruoan ravintoaineet imeytyvät suolistosta hyvin elimistön hyödynnettäväksi. Koska ravintoaineiden imeytyminen huonosti sulavasta ruoasta on tehotonta, voisi ruoan huono sulavuus pidemmän päälle teoriassa näkyä esimerkiksi ihon ja turkin heikentyneessä kunnossa.

Ruoan sulavuuteen ravintoaineiden imeytymisen osalta vaikuttavat muun muassa raaka-aineiden laatu ja niille tehdyt käsittelyt. Esimerkiksi eläinproteiineissa käytetyllä ruhon osalla on vaikutusta ruoan sulavuuteen. Erilaisilla käsittelyillä, kuten jauhamisella ja kuumennuksella, voidaan myös lisätä niin proteiinien kuin tärkkelyksenkin sulavuutta. 

Laajemmin käsitettynä sulavuudesta puhuttaessa kuvataan usein yleisesti ottaen ruoan vaikutusta koiran ulosteen laatuun. Huonosti sulavasta ruoasta kulkeutuu paljon ”jätettä” paksusuoleen, ja bakteerikäymisen seurauksena koiran ulosteet voivat olla löysiä ja haisevia. 

Tavallisesti koiranruokien sulavuutta määritellään epäsuorasti ruokintakokeilla, joissa tiettyä ruokaa syövien koirien jätökset kerätään ja analysoidaan ja ulosteen laatua arvioidaan muun muassa sen kosteuden perusteella. Koska ulosteen koostumukseen ja määrään vaikuttavat kuitenkin myös muun muassa ruoan kuitukoostumus sekä koiran yksilölliset ominaisuudet, ei sulavuuden määritteleminen ole käytännössä aivan yksiselitteistä. 

Koiran ruoansulatusfysiologia

Koira luetaan tänä päivänä ruoansulatusfysiologiansa osalta sekasyöjäksi (omnivore), tai joidenkin tulkintojen mukaan "valikoivaksi lihansyöjäksi” (facultative carnivore). Määritelmät tarkoittavat, että koira kykenee hyödyntämään ruokavaliossaan sekä eläinperäisiä että kasvikunnan tuotteita. 

Näiden määritelmien ero on liukuva, mutta selvää on, että koira poikkeaa fysiologisesti esimerkiksi kissasta, joka on todellinen lihansyöjä (”obligate carnivore”). Koirien proteiinintarve on kissaa pienempi, ja koira pystyy kissaa paremmin säästämään aminohappoja rakenteellisiin tarpeisiin energiantuotannon sijaan. Koira myös kykenee tuottamaan esimerkiksi aminohappo tauriinia ja tiettyjä rasvahappoja kissaa tehokkaammin, eivätkä ne siksi ole koiralle niin välttämättömiä ravintoaineita joita sen tulisi saada ruoastaan.

Koira käyttää ja varastoi hiilihydraatteja kissaa tehokkaammin. Koira pystyy myös hyödyntämään esimerkiksi A-vitamiinin esiasteen karoteenin siinä missä kissa tarvitsee kyseistä vitamiinia aktiviisessa muodossa ruoastaan. 

Koiran hampaistosta myös löytyy reilummin hampaita, 42 hammasta verrattuna kissan 30 hampaaseen. Raateluun ja saaliin kiinnipitoon tarkoitettujen hampaiden lisäksi koirilla on myös ruoan murskaamiseen tarkoitettuja välihampaita. 

On myös syytä muistaa, että nämä määritelmät kuvailevat eläinlajien luontaisia ruokailutottumuksia ja toisaalta viittaavat aineenvaihdunnallisiin eroihin elimistön kyvyssä hyödyntää eri ravinteita. 

Kun lemmikkiä ruokitaan valmisruoalla, jonka reseptiin koiralle tarpeellisia ravintoaineita on lisätty hyvin sulavassa ja imeytyvässä muodossa, ei kysymys ravintoaineiden kasvi- tai eläinperäisyydestä ole välttämättä lainkaan oleellinen. 

Loppusanat

Se oli siinä!

Koiran yksilölliset tarpeet vaihtelevat läpi sen elämän, mutta terveellisen ruokavalion merkitys hyvinvoinnin kulmakivenä on merkittävä kaikissa vaiheissa. Toivomme, että opas tarjosi sinulle uutta tietoa helposti purtavassa ja sulateltavassa muodossa.

Mikäli mieleesi jäi tai heräsi kysymyksiä, ole ihmeessä yhteydessä: hello@alvarpet.com.

Blogistamme voit lukea lisää koiran hyvinvointiin ja ruokintaan liittyvää tietoa, ja Alvarin tuotteisiin pääset tutustumaan suoraan tästä.

Lähdeaineisto ja lisälukemisto

National Research Council. 2006. Nutrient Requirements of Dogs and Cats. Washington, DC: The National Academies Press. (linkki)

Fascetti, Andrea J., Delaney, Sean J. Applied Clinical Veterinary Nutrition. 2012. pp. 75-94. Feeding the Healthy Dog and Cat. (linkki)

WSAVA, 2011. Nutritional Assessment Guidelines. (linkki)

FEDIAF, 2020: Nutritional Guidelines. (linkki)